Hyvinvointialueiden rahoituspaineet ovat viime vuosina johtaneet siihen, että asiakasmaksuja on monin paikoin jouduttu nostamaan. Suunta on väärä, koska tiedetään, että maksujen korotukset lisäävät hoitoon hakeutumisen esteitä ja kasvattavat maksujen päätymistä perintään ja ulosottoon. Tämä ei ole vain yksilön ongelma, vaan koko yhteiskunnan epäonnistuminen.
Tilanne näkyy myös karuissa luvuissa: vuonna 2025 ulosottoon päätyi koko maassa noin 507 000 sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksua. Suurin osa ulosottoon päätyneistä maksuista liittyy terveyskeskus- ja sairaalakäynteihin sekä laitoshoitoon. Ulosottoon menneiden maksujen määrä on lähes tuplaantunut 2010-luvun alkupuolen tasosta. Keski- ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueet pitävät surullista toista ja kolmatta sijaa alueista, joilla on eniten maksuja ulosotossa asukasta kohti.
Sosiaali- ja terveydenhuollon maksut koostuvat tulosidonnaisista ja tasasuuruisista maksuista. Tulosidonnaisia maksuja ovat esimerkiksi pitkäaikaisen laitoshoidon, perhehoidon ja palveluasumisen maksut, sekä jatkuvan ja säännöllisesti kotiin annettavan palvelun kuten kotihoidon tai lapsiperheiden kotipalvelun maksut. Tasasuuruisia maksuja ovat mm. terveyskeskus- ja poliklinikkamaksut sekä osastohoidon maksut. Hyvinvointialueiden välillä on merkittäviä eroja siinä, miten asiakasmaksujen kohtuullistaminen toteutuu käytännössä. Asiakasmaksulaki takaa sen, että maksualennusta tai vapautusta voi hakea tulosidonnaisista maksuista, mutta ainoastaan osa hyvinvointialueista mahdollistaa maksualennusten tai maksujen perimättä jättämisen myös tasasuuruisista maksuista. Tämä tarkoittaa, että ihmisten asema ei ole yhdenvertainen, vaan riippuu siitä missä päin Suomea he asuvat.
Terveydenhuollon asiakasmaksuja on alennettava merkittävästi ja pitkällä aikavälillä poistettava perustason palveluista kokonaan. Maksukattojen tulee olla aidosti suojaavia ja kaikista maksuista tulee voida hakea huojennusta tai perimättä jättämistä. Kenenkään ei tule joutua valitsemaan terveytensä ja toimeentulonsa välillä. Ennaltaehkäisy ja varhainen hoito ovat sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestävämpiä ratkaisuja. Yhteiskunnan tehtävä on suojella ihmisiä elämän haavoittavissa tilanteissa eikä sysätä heitä syvemmälle ahdinkoon.
Sairastuminen ei saa olla tie ulosottoon.
Pohjanmaan vasemmiston piirikokous 19.4.2026.
*****
Välfärdsområdenas finansieringspress har under de senaste åren lett till att klientavgifter på flera håll har höjts. Denna utveckling är fel, eftersom vi vet att höjda avgifter ökar både tröskeln för att söka vård och mängden avgifter som hamnar i indrivning och utmätning. Detta är inte bara ett problem på individnivå, utan ett misslyckande för hela samhället.
Situationen syns även i dystra siffror: år 2025 hamnade cirka 507 000 klientavgifter för social- och hälsovårdstjänster samt småbarnspedagogik i utmätning i hela landet. Största delen av avgifterna som gått till utmätning gäller hälsocentral- och sjukhusbesök samt institutionsvård. Antalet avgifter i utmätning har nästan fördubblats jämfört med början av 2010-talet. Välfärdsområdena i Mellersta och Södra Österbotten ligger på en sorglig andra- respektive tredjeplats bland områden med flest avgifter i utmätning per invånare.
Social- och hälsovårdens avgifter består av inkomstrelaterade avgifter och jämnstora avgifter. Inkomstrelaterade avgifter gäller till exempel långvarig institutionsvård, familjevård och serviceboende samt kontinuerlig och regelbunden service i hemmet, såsom hemvård eller hemservice för barnfamiljer. Till jämnstora avgifter hör bland annat hälsocentral- och poliklinikbesök samt avdelningsvård. Mellan välfärdsområdena finns stora skillnader i hur man i praktiken håller klientavgifterna skäliga. Klientavgiftslagen säkerställer rätten att ansöka om nedsättning eller efterskänkning av inkomstrelaterade avgifter, men endast en del välfärdsområden möjliggör nedsättning eller efterskänkning även för jämnstora avgifter. Detta innebär att människors ställning inte är jämlik, utan beror på var i Finland de bor.
Hälsovårdens klientavgifter måste sänkas märkbart och på sikt avskaffas för tjänster på basnivå. Avgiftstaken bör vara genuint skyddande, och det ska vara möjligt att ansöka om nedsättning eller efterskänkning för alla avgifter. Ingen ska behöva välja mellan sin hälsa och sin försörjning. Förebyggande insatser och vård i ett tidigt skede är en mer hållbar lösning ur både ett mänskligt och ett ekonomiskt perspektiv. Samhällets uppgift är att skydda människor i livets svåra skeden, inte att driva dem djupare in i nöd.
Att insjukna får inte leda till utmätning.